Nykymaailmassa ihmiset paljastavat itsestään paljon, osa tarkoituksella, osa vähän vähemmän tarkoituksellisesti. Kuka sitä tietää, ketkä kaikki tiedonjanoiset uteliaat naapurin kyylätädit lukevat julkista blogiasi, tai seuraavat innoissaan facebookpäivityksiäsi (jotka palvelun uudistusten valtameressä meinaavat aina jäädä uusissa asetuksissa kaikille nähtäviksi lähes väkisin). Luulisi kuitenkin, että ihmiset kirjoittavat asioistaan, jotka saavatkin tulla julki. Miksi sitten tieto, joka sattuu "puolivahingossa" silmiin, tuntuu olevan vieläkin jotain salaista, jota ei kuuluisi tietää. Itse määrittelen omat yksityisyyteni rajat selkeästi johonkin aivan muualle, kuin puolivieraat henkilöt joita tiedonjanoisena seurailen. Samalla häpeän tiedonjanoista luonnettani ja sitä, että urkin ihmisten elämää. Mitäs kertovat! Pointtina on, että tämän tiedonhankinnan voi tehdä salassa, ilman kiinnijäämisen pelkoa, mikäli malttaa olla lipsauttamatta, että tiesikin jonkun uudesta raskaudesta ennen kuin pitäisi, koska luki henkilön blogista, jonka löysi henkilön avoimesta facebook-profiilista. Tietysti voi olla julkinen lukija, sekä kommentoida asioita. Mutta silloinhan seurattava henkilö saisi tietää tiedonjanoisuudestani ja ehkä lopettaisi asioiden jakamisen. Ketäs siinä sitten tarkkaillaan!
Ennen oli toisin, kiikaroidessa verhojen raosta tai suunnatessaan iltalenkkiä ihastuksen kotitalon eteen oli pieni mahdollisuus, että tarkkailtava huomaisi. Mutta eikös se ollutkin silloin koko lenkin tarkoitus?
