Pieni ihme

(Ei, en ole raskaana, vaikka otsikosta voisi niin päätellä. Se ihme olen vaatimattomasti vain minä itse!)

Elämässä kaikki voi olla mahdollista.

Tulin tähän tulokseen ynnäämällä yksi plus yksi. Entisestä liikunnanvihaajasta ja hikisen työn välttelijästä on vuodessa kehittynyt erittäin potentiaalinen kuntoilija.Ryhmäliikuntakärpänen kyllä iski heti ensimmäisen tunnin jälkeen, mutten silloin uskaltanut toivoa, että tosiaan olisin aktiivinen kuntosalin jäsen (!), joka innosta puhkuen käyttää suurimman osan vapaista illoistaan jumppasalissa.

Harmikseni tätä harrastetoimintaani haittaa muutama asia. Suurin rasite (ajoittaisen laiskuuden lisäksi) on työnteko. Iltavuoroina ei salille voi suunnata, punttipuoleen en ole (vielä) intoutunut ollenkaan. Parhaimmillaan siis menee reilu viikkokin, ettei jumppaamaan pääse. Se alkaa vaikuttaa jo avopuolisonkin hyvinvointiin ja henkiseen kestävyyteen.

Kuva täältä, ei liity mihinkään

 Uusin valloitukseni on BodyPump. Muutaman kerran käyneenä olen vielä ihan juniori, mutta jostain pitää lähteä. Koska tykkään listoista, ja jotta voisin edes itse huomata kehittyneeni, kirjailen ylös nämä aloituspainot, joilla olen viime kerrat pistellyt menemään:
lämmittely: 2,5+2,5=5kg
kyykky: 3,5+3,5=7kg*
rinta: 3,5+3,5=7kg
selkä: 5+5=10kg
ojentaja: 2,5+2,5=5kg, 5kg kiekko.
hauis: 3,5+3,5=7kg
olkapää: 3,5+3,5=7kg, toiseksi pienimmät käsipainot, ne on siniset (en ole vielä niin true-tyyppi, että tietäisin tarkemmin)
 *pakko selitellä kyykyn painoja. alaselän lihakset ovat niin olemattomat, että tällä hetkellä treenaan kyykyissä reisien sijaan alaselkää ja korsettia. tietysti reidet jaksais enemmän..

Nyt tämän jumppakärpäsen uhrin on aika lähteä etsimään höyhensaaria, että jaksaa puurtaa aamuvuoron töissä. Huomenna vuorossa saliton löhöpäivä.
Uskottava liikunnanharrastaja kuittaa.

Vielä päivän turhahko tieto: Naurun tasavalta itsenäistyi 31.1. 1968, se vietti tänään siis 44. itsenäisyyspäiväänsä. Onnea Nauru!