Kun ei ole mitään sanottavaa...

... mutta kirjoitusintoa sitäkin enemmän. Luvassa teksti suoraan kategoriasta "tikusta asiaa". Myötätunnosta lukevat sukulaiset ja yksi eksynyt lukijakandidaatti, olkaa hyvät!

Itse Neiti Nokkeluus

Eilen olin mitä iloisimmissa alkukevätfiiliksissä. Aurinko paistoi, kevyellä takilla pärjäsi mainiosti, aurinkolasit löytyivät talvijemmasta liiankin helposti, imurointi ei ärsyttänyt (vaikka imuroin myös kenkätelineen alta), zumbatunti kului kuin siivillä. Päässäni soi Sir Elwoodin Neiti Kevät, jonka inspiroimana otin myös sanoitusta nokkelasti demonstroivan kuvan. Illan mittaan aloin kyllästyä biisiin, vaikka se hieno onkin. En menettänyt hermojani, vaan toivoin, että pian tulee Oikea kevät, jolloin korvamadoksi vaihtunee Aikakoneen Keltainen.

Tänään aamulla mittari näytti -11 astetta. Kiitos tästä.

En kuitenkaan halunnut täysin luopua keväästä rinnassa. Oli aika kuluttaa vapaapäivää keväisen materian haalintaan, kuinkas muuten. Hetki piti miettiä mitä oikein tarvitsen (muumilakanatkin saivat jo aiemmin seurakseen Halimuumi-tyynyliinat lisätyynyille, ei apua siitäkään). Valmistautuessani lähtöön, vilkaisin eteiseen. Samalla se valkeni, kevätkengät! Jokavuotinen hankintani on valkoiset tennarit, sellaiset sirot lenkkarimaiset, ei kangasmallia, vaikka haaveilen kyllä consseistakin (siis Converse-merkkiset kangaskengät, äiti). Joka tapauksessa nämä valkoiset kenkäni tuntuvat olevan kertakesäkamaa. Vaikka kuinka koetan hoivata niitä, niin lopputulos on sama kuin viherkasveilla. Kuivunut, ruttuinen ja ruskeasävyinen kasa, josta näkee, että se on aiemmin muistuttanut jotain vetreää ja elinvoimaista (eli tennaria tai kasvia). Vinkkejä saa antaa, molempien säilyvyyden edistämiseksi. Olen jo testannut substraalit ja puhumiset, jopa kertonut kukille tarinoita. Ei toimi. Kengille en ole puhumista testannut, ehkä epätoivoissani kokeilen sitäkin.

Nyt olin hurja, repäisevästi suuntasin lastenosastolle ja bongasin valkoiset merkkikengät. Katsoin hintalappua joka odotusteni mukaisesti oli lastenosastotasoa. Hahaa, pienet tuuletukset hyllyjen suojissa, suoraan -20 % aikuisten kengistä, vaikka tuote on käytännössä aivan samanlainen. On jotain hyötyä olla edes jostain osasta vartaloaan taskukokoinen. Nyt toivon, että laadukkaampi kestää. Vaikka edes sen kaksi kesää.

Varmuuden vuoksi käsittelin uudet aarteeni suoja-aineella kolmella kerroksella, suositellun kahden sijaan. Kyllä nyt kelpaa tepsuttaa sulavassa maassa.

Kuukauden höyrähdys

Höyrähtää on sanavarastossani korvaamaton sana. Huolimatta siitä, ettei kanssani yönsä nukkuva mieshenkilö ole sitä ilmeisesti koskaan aiemmin kuullut, ainakaan tarkoittamassani merkityksessä "innostua jostain enemmän, kuin siihen olisi syytä" (ihan ite katoin aukikirjoitetun selityksen googlesta). Olen ehdottomasti höyrähtäjätyyppiä. Harmikseni höyrähtää voi mihin vain, olisihan se liiankin helppoa, jos voisi päättää höyrähtävänsä johonkin hyödylliseen. Vaikka taisteluun ylähyllyn pölyjä vastaan. 

Onnekseni tämänkertainen höyrähdys on hyvästä päästä (edellinen oli Susu-paloihin, ei niin hyvä). Innostuin suunnittelemaan ruokalistoja. Kuten on tullut ilmi, en ole mikään kodinhengetär, joka taikoo tyhjästäkin gourmeeta. Saattaa olla lähempänä totuutta, että jopa gourmeesta saadaan minun käsittelyssäni tyhjää. Kaupassakin käteen osuu aina samat ainekset. Jos ei tule mieleen mitään, meillä syödään broilerinsuikaleita (sentään) vaihtelevassa kastikkeessa. 

Eilen aloitin hurjan ajatustyön asian tiimoilta. Kirjoitin hakukoneen kenttään sanat "viikon ruokalista". Tulokset olivat huikeita! Löysin, en vain viikon, vaan KUUDEN viikon ruokalistoja, joita ahkerat kotiäidit olivat jakaneet kaksplussaan. Tietysti keskusteluketju oli täyttynyt provosoivilla ja hakkuvilla viesteillä "kamalaa tuollainen natsimeininki, minä ainakin syön mitä milloinkin haluan". Jep, etukäteen suunniteltu ruokakuvio on verellä sinetöity kivitaulu, jota ei voi muuttaa missään olosuhteessa, jos tekeekin mieli tehdä listassa lukevan makkarakastikkeen sijasta keittoa... Teki mieli rekisteröityä ja lohduttaa erästä kuuden vuoden takaisen keskustelun aloittajaa, että minä ainakin sain paljon vinkkejä listasta. Kuitenkin tyydyin keräämään listoista ne ruuat, joita kuvittelin osaavani tehdä ja joita kuvittelisin mieshenkilöni syövän. Sain listalle kolmisenkymmentä erilaista ruokalajia, siitä siis päättelin, että tämä höyrähdys voisi kestää kuukauden. Hyvällä tuurilla siitä saattaisi muodostua käytäntö, joka säästäisi aikaa ja ruokakauppaan kuluvaa rahaa. 

Samalla höyrähdysvauhdilla kirjoitin kauppalistan (tykkään muuten kaikenlaisista listoista, minulla on vieläkin tallessa varhaisteininä pitämäni Jääkiekon SM-liigavihkonen, jonne listasin muun muassa faktoja siitä, kuka oli paras syöttäjä, jäähykuningas...), joka käsitti tarvittavat ainekset viikoksi. Ehkä jotain pientä herkkua maitotuotteita täytyy käydä täydentämässä jääkaappiin, mutta noin muuten. Kierrellessäni listan mukaisesti hyllyjen välissä, jäin monta kertaa miettimään, että tässäkö tosiaan ovat kaikki ainekset mahdollistamaan kunnon päivälliset viikoksi eteenpäin. Saa nähdä kuinka meidän käy, mutta kassaneidin, joka taisi olla rouva kuitenkin, ilmoittama loppusumma oli yllättävän vähäinen. Toki vähän otin vapauksia ja palautin kasan pulloja samaan syssyyn. Jäi niitä vielä ensi viikoksi, joten pieni itsensä huiputtaminen onnistuu seuraavankin kerran.

Ja joo, tämän päivän nuudeliwok vaihtui omenaiseen porsaansuikalekastikkeeseen ja riisiin, koska hoksasin, että makaronijohdannainen on ollut päivän sana jo neljä päivää.

P.S. Oletko muuten miettinyt, mitä ihmiset saavat selville sinusta vain parilla silmäyksellä? Minä tiedän mitä paikallisen farkkukaupan pitäjä näkee pelkällä puolikkaalla vilkaisulla. Kyllä, oikean tuumakoon. Huolimatta siitä, että olin piiloutunut toppatakin ja ylisuurien collegehousujen alle, tuo ihmeidentekijä onnistui nappaamaan kertaheitolla hyllystään kasan istuvia housuja! Viime viikosta lähtien olen siis ollut yhtiä Leviksiä rikkaampi - tai köyhempi, miten asian haluaa ajatella.

Minä täällä taas hei!

Kun blogi pääosin päivittyy kerran kesässä ja kahdesti talvella, niin voidaan sanoa tämän olevan nyt kirjoittamiskierron kulta-aikaa.

Päivän pohdintanani olen miettinyt, miksi ihmisten käsitykset "normaalista" eroavat toisistaan. Olen huomannut suuria eroja kanssani asuvan miehen ajattelutavoissa verrattuna omiini. Kumpikaan ei ole väärässä ja sen tiedostaminen on helpottanut suhtautumista asioihin.

Jos toisen mielestä on normaalia siivota kahdesti viikossa ja toisen mielestä kerran kahdessa viikossa on ilmiselvää, että toinen (ellei molemmat) kokee tilanteen ahdistavaksi ja epäreiluksi. Siisteysintoilija menettää hermonsa kun toinen ei omatoimisesti siivoa. Harvemmin imuriin tarttuva puolestaan kihisee kiukusta, kun se intoilija intoilee hermostumiseen asti siitä ainaisesti siivouspäivästä, vaikkei omasta näkökulmasta katsoen asian kanssa ole mitään hätää. Kumpikaan osapuoli ei saa olettaa, että täytyisi toimia juuri sen oman mieltymyksen mukaan, onhan tässä kahden kauppaan ryhdytty ja kaappiakin siirrelty moneen kertaan. Niinpä kompromisseihin olisi päästävä, jotta elämä jatkuisi sovussa.

Tämän älynväläyksen myötä jään miettimään ajatukseni viemistä käytäntöön. Helpommin sanottu kuin tehty.

Ajattelin nyt julkistaa aikeeni siivota kodistamme kivan ja jouluisen, jotta se on pakko tehdä. Myös joulukorttiaskartelut odottavat keskeneräisinä tekijäänsä, joten tämä vapaapäivän loppu varmaan kuluu puuhastellen. Sitten huomisen vapaan voikin vaikka nauttia kättensä jäljistä.

"ja eksyn yksiössäsi huoneisiin.."

Vankina antarktiksella

Kuinka kuluttaa päivä, kun ystäväni auto toteaa aamulla, ettei häntä huvitakaan leikkiä kanssani, ainakaan minun valitsemaani Lähdetään isompaan cityyn -leikkiä.

Sain kulkuvälineen käyntiin jäisestä tunnelmasta huolimatta. Ehdin jo hetken riemuita pääseväni kätevästi matkaan. Kärry olikin eri mieltä, huomasin peltilehmän haluavan pelata Ohjaustehostimen öljynvaihtoa. Itsehän en siihen leikkiin ryhtynyt, reppana joutui odottamaan iltaan ja puuhaamaan sitä kanssani asuvan miehen kanssa. Eli kaara vei minulta myös iltaselle suunnitellun touhun leikkikavereineen, kiitos tästä. Ollaan todellakin tällä hetkellä tosi beeäfäffiä, ihanku Nicole ja Paris

Yritin pitkin aamupäivää aktivoida kissaa, joka melko äkkiä halusikin ulos omaan rauhaansa. Yllättävää sinänsä.

Lämmitin torppaa, tiskasin lojumaan jääneet tiskit, likasin samantien uusia kippoja..

Sommittelin myös hienoa valoasetelmaa uusista punaisista jouluvaloista ja RED-kirjasta. Olin olevinani melko nokkela. Toki kirja tuossa sängyn vieressä voisi myös muistuttaa lukemaan itseään. Lämmitin torppaa ja mutustin jääkaapista rippeitä. Loppupäiväksi hautauduin sohvalle peiton kera ja katselin Allyn ensimmäisen tuotantokauden viimeiset jaksot.

Ja kaiken turhan ajantappamisen jälkeen päähäni pälkähti, että englannin essee on tehtävä vielä ennen joulua. \o/

Puheen suunnittelupäivä

Tänään tämä kätevä emäntä teki jouluostoksia ja paketoi tähän mennessä hankitut lahjat. Miuku on kotitutunut nyt myös lumiseen maisemaan ja päätti lähteä ulkoilulle, joten toisin kuin kahtena edellisenä vuonna, en saanut karvapalloa paketointiavuksi. Hieman jo kaipasin sitä hyökkäämään lahjanarun kimppuun kriittisillä hetkillä ja työntämään nenänsä liimaan ryöstäen samalla mukaansa muutaman nimikyltin. Eikun hei, en sittenkään kaivannut. Huomenna pitää piipahtaa koulussa, eli saa syyn lähteä cityynhankkimaan loputkin lahjukset (joojoo, oon miettiny enkun puheenvalmiiksi - melkein). Ja löysin viimein keksipurkin! Vielä puuttuu keksit, mutta emäntähän leipoo. Sai samassa kaupassa vielä kaksi ylimääräistä purkkia, vaikka pipareille ja pumpernikkeleille.

Kätevänä emäntänä täytyy myös ruokkia puoliso. Tänään olielämyksellisessä keittiössä ensimmäistä kertaa vieraana bataatti, tuotärkkelyksentäyteinen ystävämme. En koskaan ollut pidellyt raakaabataattia kätösissäni, se muistutti koostumukseltaan lanttua. Tein siisbataatti-perunamuusin, oikein maistuvaa. Sen seurana oli broileriatomaattikastikkeessa (en tee toiste). Kastike maistui siltä,että sen lisukkeena olisi ehdottomasti pitänyt olla jauhelihaa eikäsuinkaan broileria. Noh, puolittainen onnistuminen ateriassa saakelvata. Elossa pysytään, se varmistettiin vielä kahvittelemalla kavereiden uudessa asunnossa, jossa oli aivan mahtavan makea keittiö.

Päivän turhana tietona mainittakoon, että tänään vietettiin äitienpäivää Panamassa.

Vielä saunan ja siiderin (1) kautta nukkumaan ja päivä on pulkassa.

Kirjoituspurkaus nro 1

Koska pieni kirjoittaja sisälläni pyrkii ulos kaikin mahdollisin keinoin, paitsi opinnäytetyön parissa, päätin unohtaa blogin syvällisen tarkoituksen ja alkaa oikeasti pohtia jokapäiväisiä asioita. Ehkä sen myötä myös oppari saa uutta puhtia, kun kirjoitushanat aukeavat.

Eilinen itsenäisyyspäivä oli mukava ja rentouttava. Onnistuin kokoamaan maittavan aterian porsaan sisäfileestä, vaikka jouduinkin soittamaan iskän palvelevaan puhelimeen. Siellä päässä on, sanoisinko, hieman enemmän kokemusta kyseisen elukan valmistuksesta. 

Pidän kovasti kynttilöistä ja joulun aikaan niitä poltan enemmän kuin kylliksi. Jotain peruja äidiltä kenties?

Itsenäisyyspäivän kynttilöitä poltettiin hyllyllä paloturvallisuutta noudattaen, koska ikkunalta ne eivät kuitenkaan olisi kenellekään näkyneet. Joulun tuntua olen tuonut kotiimme punaisilla paneeliverhoilla, huopasydämillä, kyntteliköllä ja muutamalla tontulla siellä täällä. Kanssani asuva mieshenkilö on jo melkein luvannut meille pienen joulukuusenkin jouluksi ♥