Onni keskellä talvea

Pihatietä

♥ vapaapäivät pakkasaamuina

♥ lämpimät säärystimet

♥ supersöpöt huopatossut ulkoilmaan

♥ kuppi kuumaa ja pari palaa Fazerin sinistä

♥ kevään ensimmäinen tulppaanikimppu keittiön pöydällä

♥ metsäntuoksuiset kynttilät

♥ kävely jäällä

♥ musiikkihetki takkatulen loisteessa

                         ♥ ♥ ♥

Äänestystunnelmissa ulkoilmaan, palaillaan.

ps. Tämän talven lumienkeli on vielä tekemättä, josko sitä samalla matkalla sitten :)

Pieni ihme

(Ei, en ole raskaana, vaikka otsikosta voisi niin päätellä. Se ihme olen vaatimattomasti vain minä itse!)

Elämässä kaikki voi olla mahdollista.

Tulin tähän tulokseen ynnäämällä yksi plus yksi. Entisestä liikunnanvihaajasta ja hikisen työn välttelijästä on vuodessa kehittynyt erittäin potentiaalinen kuntoilija.Ryhmäliikuntakärpänen kyllä iski heti ensimmäisen tunnin jälkeen, mutten silloin uskaltanut toivoa, että tosiaan olisin aktiivinen kuntosalin jäsen (!), joka innosta puhkuen käyttää suurimman osan vapaista illoistaan jumppasalissa.

Harmikseni tätä harrastetoimintaani haittaa muutama asia. Suurin rasite (ajoittaisen laiskuuden lisäksi) on työnteko. Iltavuoroina ei salille voi suunnata, punttipuoleen en ole (vielä) intoutunut ollenkaan. Parhaimmillaan siis menee reilu viikkokin, ettei jumppaamaan pääse. Se alkaa vaikuttaa jo avopuolisonkin hyvinvointiin ja henkiseen kestävyyteen.

Kuva täältä, ei liity mihinkään

 Uusin valloitukseni on BodyPump. Muutaman kerran käyneenä olen vielä ihan juniori, mutta jostain pitää lähteä. Koska tykkään listoista, ja jotta voisin edes itse huomata kehittyneeni, kirjailen ylös nämä aloituspainot, joilla olen viime kerrat pistellyt menemään:
lämmittely: 2,5+2,5=5kg
kyykky: 3,5+3,5=7kg*
rinta: 3,5+3,5=7kg
selkä: 5+5=10kg
ojentaja: 2,5+2,5=5kg, 5kg kiekko.
hauis: 3,5+3,5=7kg
olkapää: 3,5+3,5=7kg, toiseksi pienimmät käsipainot, ne on siniset (en ole vielä niin true-tyyppi, että tietäisin tarkemmin)
 *pakko selitellä kyykyn painoja. alaselän lihakset ovat niin olemattomat, että tällä hetkellä treenaan kyykyissä reisien sijaan alaselkää ja korsettia. tietysti reidet jaksais enemmän..

Nyt tämän jumppakärpäsen uhrin on aika lähteä etsimään höyhensaaria, että jaksaa puurtaa aamuvuoron töissä. Huomenna vuorossa saliton löhöpäivä.
Uskottava liikunnanharrastaja kuittaa.

Vielä päivän turhahko tieto: Naurun tasavalta itsenäistyi 31.1. 1968, se vietti tänään siis 44. itsenäisyyspäiväänsä. Onnea Nauru!

Kunnostautuminen kunnon bloggaajaksi

Katsotaan mihin tässä oikein intoutuu :)
Nyt uudessa osoitteessa ja puolipuhtaalta pöydältä. Osasin siirtää vanhat tekstit tänne ihan omaksi ilokseni.

Minä täällä taas hei!

Kun blogi pääosin päivittyy kerran kesässä ja kahdesti talvella, niin voidaan sanoa tämän olevan nyt kirjoittamiskierron kulta-aikaa.

Päivän pohdintanani olen miettinyt, miksi ihmisten käsitykset "normaalista" eroavat toisistaan. Olen huomannut suuria eroja kanssani asuvan miehen ajattelutavoissa verrattuna omiini. Kumpikaan ei ole väärässä ja sen tiedostaminen on helpottanut suhtautumista asioihin.

Jos toisen mielestä on normaalia siivota kahdesti viikossa ja toisen mielestä kerran kahdessa viikossa on ilmiselvää, että toinen (ellei molemmat) kokee tilanteen ahdistavaksi ja epäreiluksi. Siisteysintoilija menettää hermonsa kun toinen ei omatoimisesti siivoa. Harvemmin imuriin tarttuva puolestaan kihisee kiukusta, kun se intoilija intoilee hermostumiseen asti siitä ainaisesti siivouspäivästä, vaikkei omasta näkökulmasta katsoen asian kanssa ole mitään hätää. Kumpikaan osapuoli ei saa olettaa, että täytyisi toimia juuri sen oman mieltymyksen mukaan, onhan tässä kahden kauppaan ryhdytty ja kaappiakin siirrelty moneen kertaan. Niinpä kompromisseihin olisi päästävä, jotta elämä jatkuisi sovussa.

Tämän älynväläyksen myötä jään miettimään ajatukseni viemistä käytäntöön. Helpommin sanottu kuin tehty.

Ajattelin nyt julkistaa aikeeni siivota kodistamme kivan ja jouluisen, jotta se on pakko tehdä. Myös joulukorttiaskartelut odottavat keskeneräisinä tekijäänsä, joten tämä vapaapäivän loppu varmaan kuluu puuhastellen. Sitten huomisen vapaan voikin vaikka nauttia kättensä jäljistä.

"ja eksyn yksiössäsi huoneisiin.."

Muistilista itselle

Kuinka ollakaan, elämässä oppii jatkuvasti. Jos olisi fiksu, käyttäisi hieman energiaa ja laittaisi ylös tulevaisuuden elämää helpottavia asioita. Parin viimepäivän osalta listalla olisi seuraavat jutut:
1) Älä tee epämääräistä työsopimusta
2) Jos rakennat taloa, valitse käytännölliset ikkunat
3) Muista kiittää toisia ihmisiä, jos he auttavat

Kohta yksi aiheuttaa minussa sellaisia tunnereaktioita, että parempi jättää se oman onnensa nojaan. Toisaalta olen asian tiimoilta jo ärrimörreillyt ihan tarpeeksi, joten ehkä pian osaan jo ajatella asiaa neutraalisti ja oppimisen kannalta. Kantapään kautta mentiin tässäkin taas.

Kakkonen sen sijaan on vain ylöskirjoitettu itsestäänselvyys, joka on silti vaarana unohtaa. Juuri näitä varten listaa kannattaisikin pitää. Toki ikkunat monine pikkuruutuineen ja kuviolistoineen ovat varmasti äärettömän kauniit ja silmiähivelevät, mutta auta armias kun koittaa niiden pesupäivä! Tuskin tarvitsee enempää sanoakaan.

Kolmas kohta, itsestäänselvyys sekin, on arkea piristävä ja motivoiva juttu. Miten mukavaa onkaan kuulla kiitosta toiminnastaan. Suurenkin urakan jälkeen pienen pieni huomionosoitus yhden sanan muodossa saattaa usein korvata suuren osan tehdyn työn vaivasta. Tuon sanan jälkeen jaksaa usein jatkaa hyviä tekojaan myöhemmissä tilanteissa. Joskus suoran kiitoksen antaminen on vaikeaa. Osa ihmisistä (jurmu suomalaisrotu?) ei yksinkertaisesti tiedä sanan käyttötarkoitusta. Siltikin hyvän teon voi huomioida "omalla tavallaan". Usein tekijä arvaa, että tämä on sanojan tapa kiittää avusta. Liian harvoin silti ymmärtää palkita arkista hyvää tekoa kiitoksen sanoilla. Tästä eteenpäin pyrin jakamaan kiitoksia ympärilleni, jos se tarttuisi leviävän hymyn mukana muihinkin.