"Perjantai hölläillään, me köllitään ja ollaan vaan"

Onnea minä!

Päivä alkoi jännittävissä tunnelmissa. Kun tekstiviestiääni tunkeutui uniini kolmatta kertaa aamuyhdeksään mennessä, oli pakko tarkastaa olenko unohtanut jotain tärkeää. Olin! Tänään vietetään merkkipäivääni, kiitos kivan puoliperinteikkään suvussakin kulkeneen nimen.

Tein jotain ennenkuulumatonta sitten vuoden 2008 (tiedon tarkastamisen mahdollisti uusi timeline) - päivitin facebook-statusta toisen kerran viikon sisään. Suuren suosion saavuttanut merkintä kuului: "Hyvää nimipäivää MINÄ!" 20 tykkääjään jälkeen aloin pohtia, mikä tuossa oli niin tykättävää, että se sai kaikki klikkaamaan peukkua. Kivoin vaihtoehto tietysti oli, että ihmiset tahtoivat vilpittömästi osoittaa onnittelunsa. Veikkaan silti, ettei asia ole ihan niin yksinkertainen. Päätin selvittää mikä koira tähän oli haudattuna. Mieleen tulleita vaihtoehtoja olivat muun muassa seuraavat:
 a)Way to go girl, oot vihdoin oppinu nimes!
b) Hah, onnittelut melkein huomaamattomasta huomiohuorauksesta!
c) Olet niin söpö noine päivityksinesi!
d) Kiitti, nyt ei tarvii kirjottaa montaa kirjainta, kun teit sen mun puolesta!
e) Kai tästä nyt pitää tykätä kun muutkin...


Aivotyön rankkuuden vuoksi päätin ilahduttaa kanssaeläjiä leipomuksella. Koska en ole kovin taitava, onnistuin likaamaan kaikki taloutemme kulhot Amerikkalaisen suklaa-juustokakun valmistukseen. Tietenkään kunnianhimoisena persoonana en tyytynyt pelkkään yhteen suklaaseen, vaan päätin tehdä dominokeksipohjaan dominolta näyttävän luomuksen. Tein siis täytteet valkosuklaasta ja tummasta suklaasta, lopputulos oli melkein mielikuvieni veroinen, lähes houkuttelevan näköinen suuri dominokeksi ;D

Tässä kirjoittaessani The Voice of Finland on pyörinyt taustalla. Äänihän siinä on pääosassa, joten jatkan sillä "ääni ratkaisee" linjalla. Välillä pitää kyllä vilkaista, mitä tapahtuu ja mistä ne äänet oikein tulevat. Nerokas tuo kaksintaistelu-osa, vaikka aluksi epäilin sitä. Tuossahan on ihan järkevää, että samanlaiset tyypit laitetaan vastakkain, jotta mahdollisimman erilaiset äänet ja persoonat jatkavat. Monimuotoisuus on kiinnostavampaa, kuin kymmenen idolikloonia kisaamassa keskenään. Ihailen kyllä monia noista äänistä, vahvoja ja kykeneviä.

Joskus vielä kierrän pelkoni ja ylitän taitoni minäkin! Tai alan pitämään karaokesta, olisi takuuvarma keikkapaikka joka keskiviikko. Tällä hetkellä musiikillista lahjakkuuttani todistaa päässä soiva sipsimainoksen tunnusbiisi. Pitkästä aikaa tarttuva ja kiva mainosralli. Kyllähän se jotenkin kuvaa tätä pääosin kotona vietettyä päivää: "Peeerjantai hölläillään, vaikka väkisin sut kellistän. Perjantai hölläilläääään..." Vai onko se "väkisin sut rentoutan"? Kuitenkin se täti-ihminen on sen verran aggresiivinen, että mielikuva lopputuloksesta on sama kumminkin päin. (Ja kaikki irstaat ajatukset loppuu sitten samantien! Ei mitään sellaista täällä tapahdu)

Taffel-mainosbiisiin ei löytynyt nuotteja, niin tähän oli tyydyttävä

Iltaa on vierähtänyt myös huomisen retken suunnittelussa; pääsen katsomaan palomiehiäautoja palokunnan 11.2. päivään. Matkassa on pari muuttujaa, sää ei saa olla jääkaudelta ja kulissiksi mukaan otettavan lapsosen on täytynyt pysytellä erossa häntä vaivanneesta kuumeesta. Innolla kuitenkin odotan, että pääsisimme yhdessä liikkeelle. Meinaan päästä muksun suosioon, jotta olen ensimmäinen salaliittolainen, joka kuulee tulevista ihastuksista ja ensisuudelmista. Olisihan se nyt jotain erityistä!

Ei mulla muuta, ensikertaan!

Viikon käynnistys

Vapaat aamupäivät ovat petollisia. Koska ruoka on pakollista elämisen kannalta, myös kaupassakäynti on usein hyvinkin perusteltua. Samalla saa hienon syyn "vähän poiketa katselemaan löytöjä". Katseleminen on ihan ok, mutta auta armias, kun jotain sattuu löytymään. Hyvästi eettiset aatteet, tervetuloa järjetön kulutus! Ei jumpe. Miten tälläisessä kyläpahasessakin saa tuhlattua aikaa ja rahaa aivan tolkuttomia määriä nanosekunnissa?

Okei, suurin osa hankinnoistani oli ihan hyviä juttuja. Pitäähän pariskunnalla olla lakanat sävy sävyyn samaa muumisarjaa, right? Garnierin BB-creamin testaus (mainonnan uhri ilmoittautuu \o) menee myös lähimmäisenrakkauden piikkiin. Täysin asiakkaita ja tulevia työ-öitä ajatellen sen päätin ottaa testiin. Sehän olisi suorastaan vääryys, että asiakaspalvelija näyttäisi himpun nuutuneelta aamuneljän aikaan. Luontaisen lakritsateen kotiin tuomisen on puolestaan pakko olla ekoteko, niin luontoystävälliseltä pakettikin näyttää.
 
Yleensä siis vihaan en pidä teestä. Kaikenlaista olen maistellut, mutta aina petyn makuun. Tuoksu kun antaa olettaa jotain hurmaavaa makupläjäystä, mutta siltikin tee maistuu aina mielestäni vain värjätylle vedelle. Joskus vuosia sitten maistoin lakritsateetä ja ihastuin. Unohdin koko jutun, mutta kun Vain liikunta tekee lihasta lihasta -blogin ihana Milli mainitsi sen sivulauseessa, tuli puolipakottava tarve tuota ihanuutta löytää. Luontaispuodistahan tuota löytyi, tosin myyjätär sanoi, ettei heiltäkään sitä kauaa ole hyllystä löytynyt, joten osittain kävi onnenpotku että satuin siellä juuri nyt piipahtamaan.

Pienen ulkoiluhetken jälkeen kaipasinkin kupposta kuumaa (vau, aivan häkellyttävän loistava aasinsilta, jotta saan liitettyä kuvan tekstiin!) Kädet täristen keitin vettä ja avasin paketin. Oliko aika kullannut muistot? Olisikohan tämäkin teejuoma samanlaista kuraa kuin muutkin? Tuoksu oli pettymys. Toisaalta se taas antoi toivoa sille, että juoma olisikin ihan kelvollista, ei ainakaan pety liian hemaisevan tuoksun ja tylsän maun ristiriitaan. Haudutin kuppostani antaumuksella, jotta kaikki mahdollinen aromi pääsisi valloilleen. Ja kyllä! Hyvää oli. Vähän lakritsaisempaakin se voisi olla, mutta ihan kelvollista tuollaisenaankin. Tästä tytystä tuli hetkeksi iltateen ystävä.

Kun nyt kuluttamistavoistani kertoilen, niin ostimme muuten viikonloppuna Pussikaljaelokuvan. Tarkoituksena oli ensin käydä leffassa se katsomassa, mutta epähuomiossa missasimme viikot, jolloin se pyöri. Tiesin, ettei siltä voisi paljoa odottaa. Jäätävää settiähän se oli, mutta pari kertaa kyllä nauroimme niin, että mahaan koski. Vähän harmitti myös se, että nyt se jää pyörimään nurkkiin, kun tuota tuskin koskaan tahtoo toiste katsoa. Halvemmaksi tulee ostaa elokuvia omaksi, kuin käydä teatterissa katsomassa, mutta pieni sisäinen ekotyttö kiljuu surkeana. Tahtooko joku sen vaikka ystävänpäivälahjaksi?

pikkuellu kiittää ja suuntaa kohti päiväunia.

Onni keskellä talvea

Pihatietä

♥ vapaapäivät pakkasaamuina

♥ lämpimät säärystimet

♥ supersöpöt huopatossut ulkoilmaan

♥ kuppi kuumaa ja pari palaa Fazerin sinistä

♥ kevään ensimmäinen tulppaanikimppu keittiön pöydällä

♥ metsäntuoksuiset kynttilät

♥ kävely jäällä

♥ musiikkihetki takkatulen loisteessa

                         ♥ ♥ ♥

Äänestystunnelmissa ulkoilmaan, palaillaan.

ps. Tämän talven lumienkeli on vielä tekemättä, josko sitä samalla matkalla sitten :)