Viikon käynnistys

Vapaat aamupäivät ovat petollisia. Koska ruoka on pakollista elämisen kannalta, myös kaupassakäynti on usein hyvinkin perusteltua. Samalla saa hienon syyn "vähän poiketa katselemaan löytöjä". Katseleminen on ihan ok, mutta auta armias, kun jotain sattuu löytymään. Hyvästi eettiset aatteet, tervetuloa järjetön kulutus! Ei jumpe. Miten tälläisessä kyläpahasessakin saa tuhlattua aikaa ja rahaa aivan tolkuttomia määriä nanosekunnissa?

Okei, suurin osa hankinnoistani oli ihan hyviä juttuja. Pitäähän pariskunnalla olla lakanat sävy sävyyn samaa muumisarjaa, right? Garnierin BB-creamin testaus (mainonnan uhri ilmoittautuu \o) menee myös lähimmäisenrakkauden piikkiin. Täysin asiakkaita ja tulevia työ-öitä ajatellen sen päätin ottaa testiin. Sehän olisi suorastaan vääryys, että asiakaspalvelija näyttäisi himpun nuutuneelta aamuneljän aikaan. Luontaisen lakritsateen kotiin tuomisen on puolestaan pakko olla ekoteko, niin luontoystävälliseltä pakettikin näyttää.
 
Yleensä siis vihaan en pidä teestä. Kaikenlaista olen maistellut, mutta aina petyn makuun. Tuoksu kun antaa olettaa jotain hurmaavaa makupläjäystä, mutta siltikin tee maistuu aina mielestäni vain värjätylle vedelle. Joskus vuosia sitten maistoin lakritsateetä ja ihastuin. Unohdin koko jutun, mutta kun Vain liikunta tekee lihasta lihasta -blogin ihana Milli mainitsi sen sivulauseessa, tuli puolipakottava tarve tuota ihanuutta löytää. Luontaispuodistahan tuota löytyi, tosin myyjätär sanoi, ettei heiltäkään sitä kauaa ole hyllystä löytynyt, joten osittain kävi onnenpotku että satuin siellä juuri nyt piipahtamaan.

Pienen ulkoiluhetken jälkeen kaipasinkin kupposta kuumaa (vau, aivan häkellyttävän loistava aasinsilta, jotta saan liitettyä kuvan tekstiin!) Kädet täristen keitin vettä ja avasin paketin. Oliko aika kullannut muistot? Olisikohan tämäkin teejuoma samanlaista kuraa kuin muutkin? Tuoksu oli pettymys. Toisaalta se taas antoi toivoa sille, että juoma olisikin ihan kelvollista, ei ainakaan pety liian hemaisevan tuoksun ja tylsän maun ristiriitaan. Haudutin kuppostani antaumuksella, jotta kaikki mahdollinen aromi pääsisi valloilleen. Ja kyllä! Hyvää oli. Vähän lakritsaisempaakin se voisi olla, mutta ihan kelvollista tuollaisenaankin. Tästä tytystä tuli hetkeksi iltateen ystävä.

Kun nyt kuluttamistavoistani kertoilen, niin ostimme muuten viikonloppuna Pussikaljaelokuvan. Tarkoituksena oli ensin käydä leffassa se katsomassa, mutta epähuomiossa missasimme viikot, jolloin se pyöri. Tiesin, ettei siltä voisi paljoa odottaa. Jäätävää settiähän se oli, mutta pari kertaa kyllä nauroimme niin, että mahaan koski. Vähän harmitti myös se, että nyt se jää pyörimään nurkkiin, kun tuota tuskin koskaan tahtoo toiste katsoa. Halvemmaksi tulee ostaa elokuvia omaksi, kuin käydä teatterissa katsomassa, mutta pieni sisäinen ekotyttö kiljuu surkeana. Tahtooko joku sen vaikka ystävänpäivälahjaksi?

pikkuellu kiittää ja suuntaa kohti päiväunia.