Ihmiset stressaavat usein. Ja paljon. Sanotaan, että kiire luo stressin. Uskallan hieman väittää vastaan. Toki stressitilaneet ja kiire usein ovat kytköksissä toisiinsa, mutta monesti voidaan stressata ilmankin. Turhasta stressaaminen johtuu usein siitä, ettei yksinkertaisesti tiedä miten joku asia on tai miten se tulee edistymään. Ei tiedetä ehditäänkö kirjoittaa jutut deadlineen mennessä, saadaanko pankista luottoa uutta autoa varten, onko kaupassa juuri sellaista juhlamekkoa kuin itse etsii, saikohan uusi tuttava aivan vääränlaisen ensivaikutelman, ovatko sukkani kaverini mielestä rumat? Naisellisen sukupuolen edustajana olen hyvinkin tietoinen siitä, että kaikesta saa ongelman. Kotisohvalla stressaamisen ja tietämättömänä istumisen sijaan, voi alkaa selvittää ongelmatilanteita. Kysyminen ei ole koskaan väärin, suorat kysymykset, olivatpa ne millaisia tahansa, vievät kohti ratkaisuja. Myös itseltään voi esittää kysymyksiä ja saada niihin hyviä vastauksia. Vääriä kysymyksiä ei olekaan. Kuten aina, asiaan liittyy riski - jos kysyy saattaa saada epämieluisan vastauksen. Täytyy siis punnita kumpi on pahempaa, epämukava varma tieto vai arvailuihin perustuva tieto (joka siis yleensä vastaa samaa asiaa kuin täydellinen tietämättömyys). Kun ei tiedä, ihmismieli alkaa helposti keksiä omia ratkaisuja, jotka usein ovat totuutta monta kertaa pahempia.
Olisimmeko onnellisempia, jos ei aina tarvitsisi arvailla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti