3.2.2010

Oma napa, ainoa napa?

Haluamme menestyä, haluamme onnea, haluamme kaikkea uutta, mutta ennenkaikkea, haluamme päästä helpolla. Eikö ole mielenkiintoista, kuinka tietty ihmistyyppi tekee vain välttämättömän selvitäkseen vaikkapa työpaikalla, jolla ylenemisen (tai toisaalta alenemisen) mahdollisuus on lämpöasteikolla nollan alapuolella. Motivaatio helpottaa toisten osallisten toimintaa ja työtä on olematon. Tietysti keltään ei voi vaatia kaikkea, mutta pienten perusasioiden ja käytänteiden hyväksyminen ja suorittaminen ei kenekään työajasta vie rutkasti aikaa, ainakin ajatellen sitä ajansäästöä, joka syntyy jos asiaan pitää palata myöhemmin. Raportointi auttaisi kaikkia tietämään miten joku asia on hoidossa tai meneillään. Omasta toiminnasta tiedotuksen puute vaikeuttaa töitä, joissa ns. kaikki on kaikkien vastuulla, eli jokaisella on periaatteessa oikeus ja vastuu hoitaa asioita tarvittaessa, vaikkei vastuu alunperin olisikaan itsellä. Asioista voi pienillä teoilla tehdä kaikille äärettömän helppoja, tai toisaalta - äärettömän vaikeita.

Tähän "mistä aita on matalin" -ihmistyyppiin kuuluva Herra Maailmannapa haluaa ottaa rennosti. Mitäpä olisikaan työpäivä ilman Iltasanomien kuumia juoruja kahvikupillisen ääressä, vähintään parin tunnin välein. Hän ei välitä tippaakaan siitä, ymmärtääkö joku muu hänen (vasurilla) hoitamiaan asioita. "Kyllä minä tiiän jos jotain tarvii" hän sanoo, jos joku erehtyy kysymään Maailmannavan tulostamasta paperiarkista, jonka hän vain jättää pyörimään pöydälle lukemattomien muiden paperilappusten sekaan, tekemättä sille mitään tai ainakaaan laittamatta eteenpäin. Pian saadaan ihmetteleviä tai äkäisiä puhelinsoittoja koskien ko. ajelehtivaa lappua sekä jätettyä soitto- tai selvityspyyntöä, josta muut työntekijät eivät tietenkään mitään tiedä, elleivät sitten ole jaksaneet leikkiä vakoiluleikkejä ja huomaamatta kuulleet kuinka Herra Maailmannapa on asiaa painellut villaisella puhelimessa edellisenä päivänä. Onneksi ajoittain tulee hetki, joilloin Maailmannapa saa energiapiikin. Hän tomerasti tarttuu puhelimeen ja alkaa käydä läpi rästityöpinoaan. Yllättyen toiset huomaavat tämän ja joku jopa uskaltautuu lohkaisemaan vitsin Navan yhtäkkisestä työinnosta. Kuten arvata saattaa Maailmannapa kohtaa ensimmäisen ongelman. Hän kailottaa kovaan ääneen tarvitsevansa taustatukea ja jotakuta apuun. Avuliaasti apuun tuleva henkilö huomaakin pian tekevänsä asiaa itse, Herra Navan vain tuijotellessa ulos ikkunasta juoden kahviaan. Hiljaisina hetkinä Herra Napa väittää pitävänsä työtään samantekevänä, häntä ei liikuta onko firma pystyssä enää kuukauden päästä. Kyllä Hän aina töitä löytää, varsinkin sellaisia joissa on takuuvarmasti parempi palkka ja rennompi ilmapiiri. Työtoverit kuuntelevat kauhuissaan Navan puheita, onhan yhteisvastuullisessa työssä Navan tekemisillä vaikutusta kaikkien työpaikkaan ja sen säilymiseen.


Ulkopuolisille Herra Napa on oikein ystävällinen ja näyttää selvästi nauttivan työstään ja sen rentoudesta. Harvapa arvaa, mitä sotkuja Napa jättääkään vastuuntuntoisille kollegoilleen, jotka myös ajattelevat omaa napaansa - tosin pidemmällä tähtäimellä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti