Kun ei ole mitään sanottavaa...

... mutta kirjoitusintoa sitäkin enemmän. Luvassa teksti suoraan kategoriasta "tikusta asiaa". Myötätunnosta lukevat sukulaiset ja yksi eksynyt lukijakandidaatti, olkaa hyvät!

Itse Neiti Nokkeluus

Eilen olin mitä iloisimmissa alkukevätfiiliksissä. Aurinko paistoi, kevyellä takilla pärjäsi mainiosti, aurinkolasit löytyivät talvijemmasta liiankin helposti, imurointi ei ärsyttänyt (vaikka imuroin myös kenkätelineen alta), zumbatunti kului kuin siivillä. Päässäni soi Sir Elwoodin Neiti Kevät, jonka inspiroimana otin myös sanoitusta nokkelasti demonstroivan kuvan. Illan mittaan aloin kyllästyä biisiin, vaikka se hieno onkin. En menettänyt hermojani, vaan toivoin, että pian tulee Oikea kevät, jolloin korvamadoksi vaihtunee Aikakoneen Keltainen.

Tänään aamulla mittari näytti -11 astetta. Kiitos tästä.

En kuitenkaan halunnut täysin luopua keväästä rinnassa. Oli aika kuluttaa vapaapäivää keväisen materian haalintaan, kuinkas muuten. Hetki piti miettiä mitä oikein tarvitsen (muumilakanatkin saivat jo aiemmin seurakseen Halimuumi-tyynyliinat lisätyynyille, ei apua siitäkään). Valmistautuessani lähtöön, vilkaisin eteiseen. Samalla se valkeni, kevätkengät! Jokavuotinen hankintani on valkoiset tennarit, sellaiset sirot lenkkarimaiset, ei kangasmallia, vaikka haaveilen kyllä consseistakin (siis Converse-merkkiset kangaskengät, äiti). Joka tapauksessa nämä valkoiset kenkäni tuntuvat olevan kertakesäkamaa. Vaikka kuinka koetan hoivata niitä, niin lopputulos on sama kuin viherkasveilla. Kuivunut, ruttuinen ja ruskeasävyinen kasa, josta näkee, että se on aiemmin muistuttanut jotain vetreää ja elinvoimaista (eli tennaria tai kasvia). Vinkkejä saa antaa, molempien säilyvyyden edistämiseksi. Olen jo testannut substraalit ja puhumiset, jopa kertonut kukille tarinoita. Ei toimi. Kengille en ole puhumista testannut, ehkä epätoivoissani kokeilen sitäkin.

Nyt olin hurja, repäisevästi suuntasin lastenosastolle ja bongasin valkoiset merkkikengät. Katsoin hintalappua joka odotusteni mukaisesti oli lastenosastotasoa. Hahaa, pienet tuuletukset hyllyjen suojissa, suoraan -20 % aikuisten kengistä, vaikka tuote on käytännössä aivan samanlainen. On jotain hyötyä olla edes jostain osasta vartaloaan taskukokoinen. Nyt toivon, että laadukkaampi kestää. Vaikka edes sen kaksi kesää.

Varmuuden vuoksi käsittelin uudet aarteeni suoja-aineella kolmella kerroksella, suositellun kahden sijaan. Kyllä nyt kelpaa tepsuttaa sulavassa maassa.