Kuukauden höyrähdys

Höyrähtää on sanavarastossani korvaamaton sana. Huolimatta siitä, ettei kanssani yönsä nukkuva mieshenkilö ole sitä ilmeisesti koskaan aiemmin kuullut, ainakaan tarkoittamassani merkityksessä "innostua jostain enemmän, kuin siihen olisi syytä" (ihan ite katoin aukikirjoitetun selityksen googlesta). Olen ehdottomasti höyrähtäjätyyppiä. Harmikseni höyrähtää voi mihin vain, olisihan se liiankin helppoa, jos voisi päättää höyrähtävänsä johonkin hyödylliseen. Vaikka taisteluun ylähyllyn pölyjä vastaan. 

Onnekseni tämänkertainen höyrähdys on hyvästä päästä (edellinen oli Susu-paloihin, ei niin hyvä). Innostuin suunnittelemaan ruokalistoja. Kuten on tullut ilmi, en ole mikään kodinhengetär, joka taikoo tyhjästäkin gourmeeta. Saattaa olla lähempänä totuutta, että jopa gourmeesta saadaan minun käsittelyssäni tyhjää. Kaupassakin käteen osuu aina samat ainekset. Jos ei tule mieleen mitään, meillä syödään broilerinsuikaleita (sentään) vaihtelevassa kastikkeessa. 

Eilen aloitin hurjan ajatustyön asian tiimoilta. Kirjoitin hakukoneen kenttään sanat "viikon ruokalista". Tulokset olivat huikeita! Löysin, en vain viikon, vaan KUUDEN viikon ruokalistoja, joita ahkerat kotiäidit olivat jakaneet kaksplussaan. Tietysti keskusteluketju oli täyttynyt provosoivilla ja hakkuvilla viesteillä "kamalaa tuollainen natsimeininki, minä ainakin syön mitä milloinkin haluan". Jep, etukäteen suunniteltu ruokakuvio on verellä sinetöity kivitaulu, jota ei voi muuttaa missään olosuhteessa, jos tekeekin mieli tehdä listassa lukevan makkarakastikkeen sijasta keittoa... Teki mieli rekisteröityä ja lohduttaa erästä kuuden vuoden takaisen keskustelun aloittajaa, että minä ainakin sain paljon vinkkejä listasta. Kuitenkin tyydyin keräämään listoista ne ruuat, joita kuvittelin osaavani tehdä ja joita kuvittelisin mieshenkilöni syövän. Sain listalle kolmisenkymmentä erilaista ruokalajia, siitä siis päättelin, että tämä höyrähdys voisi kestää kuukauden. Hyvällä tuurilla siitä saattaisi muodostua käytäntö, joka säästäisi aikaa ja ruokakauppaan kuluvaa rahaa. 

Samalla höyrähdysvauhdilla kirjoitin kauppalistan (tykkään muuten kaikenlaisista listoista, minulla on vieläkin tallessa varhaisteininä pitämäni Jääkiekon SM-liigavihkonen, jonne listasin muun muassa faktoja siitä, kuka oli paras syöttäjä, jäähykuningas...), joka käsitti tarvittavat ainekset viikoksi. Ehkä jotain pientä herkkua maitotuotteita täytyy käydä täydentämässä jääkaappiin, mutta noin muuten. Kierrellessäni listan mukaisesti hyllyjen välissä, jäin monta kertaa miettimään, että tässäkö tosiaan ovat kaikki ainekset mahdollistamaan kunnon päivälliset viikoksi eteenpäin. Saa nähdä kuinka meidän käy, mutta kassaneidin, joka taisi olla rouva kuitenkin, ilmoittama loppusumma oli yllättävän vähäinen. Toki vähän otin vapauksia ja palautin kasan pulloja samaan syssyyn. Jäi niitä vielä ensi viikoksi, joten pieni itsensä huiputtaminen onnistuu seuraavankin kerran.

Ja joo, tämän päivän nuudeliwok vaihtui omenaiseen porsaansuikalekastikkeeseen ja riisiin, koska hoksasin, että makaronijohdannainen on ollut päivän sana jo neljä päivää.

P.S. Oletko muuten miettinyt, mitä ihmiset saavat selville sinusta vain parilla silmäyksellä? Minä tiedän mitä paikallisen farkkukaupan pitäjä näkee pelkällä puolikkaalla vilkaisulla. Kyllä, oikean tuumakoon. Huolimatta siitä, että olin piiloutunut toppatakin ja ylisuurien collegehousujen alle, tuo ihmeidentekijä onnistui nappaamaan kertaheitolla hyllystään kasan istuvia housuja! Viime viikosta lähtien olen siis ollut yhtiä Leviksiä rikkaampi - tai köyhempi, miten asian haluaa ajatella.